Toissapäivänä saatiin kylään kaveri ja koirakaveri. Olga ei ole muiden koirien kanssa ollutkaan vielä tekemisissä, sillä olemme halunneet varmistaa että ensimmäinen kokemus on kiva. Onneksi meidän takapihalla on tilaa temmeltää, joten kutsuimme Athoksen kyläilemään. Athos (Aatos) on 1½ vuotias uroskoira, jolla kokoa huomattavasti enemmän kuin meidän neitillä.

Olga oli aivan intona uudesta kaverista. Aatos onneksi osaa hyvin "koiraa", ja liikkeet on hyvin selkeät. Oli hauska katsella leikkiin kutsumista ja temmellystä. Olga ei arastellut yhtään, vaan lähti intona mukaan meininkiin. 1½ tuntia armotonta riehumista ja painia... Olga yritti kovasti selättää häntä huomattavasti isomman uroksen hyppimällä selän päälle samalla kun hamuili naskalihampailla Aatoksen korvaa. Myös toisen koiran häntä oli oikein mainio roikkumiseen, varsinkin jos Aatos yritti tehdä jotakin muuta. Neitin korvat tuli pestyä ja suupielet nuoltua. Aatoksen mielestä kun kaikki korvat pitää hänen toimestaan nuolla putipuhtaaksi :)

pihaa tutkitaan sulassa sovussa

Aatos ja Olga

Illalla oltiinkin hyvin rauhallisia. Olga uuvahti leikistä totaalisesti, ja nukkui käytännössä koko illan. J tuli töistä kotiin, ja ihmetteli missä "glennivispilä" oikein on. No juu, Olga oli omassa petissä ja vispasi hännällään, mutta ylös ei jaksanut nousta.

Kokemus oli oikein kiva, ja molemmilla näytti olevan oikein kivaa. Olihan tuota riekkumista myös mukava katsella! Mitenköhän tästä eteen päin käy lenkillä? Aiemmin vieraita koiria on katseltu istuvilteen hännän heiluessa hurjasti. Nyt luulen että kovasti haluttaisiin mennä tutustumaan. Hmmm, se on sitten ohitusharjoitusten alottamisen aika ihan tosissaan. Saas nähdä miten käy.