Sunnuntaiaamuna meidän perhe heräsi jännittäviin tunnelmiin. Itse olin aivan varma, etten minä moista asiaa jännitä millään tavalla, mutta kyllä sitä vaan vatsan pohjassa nipisteli. Tuntui että aamun minuutit loppuvat kesken, ja minä juoksi ympäri kämppää... Olga puolestaan otti rennosti, ja lysähti olohuoneen matolle pitkälleen!
Hyvissä ajoin paikalla
Olgasta oli mitä ihaninta se, että paikalla oli niin paljon muitakin koiria. Voi että, olisi ollut niin kiva päästä niiden kanssa riehumaan!! Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä miten nätisti neiti kättäytyi.
Kehän lähestyessä jännitys kasvoi entisestään. Muiden koirien suoritusten katsominen tuskin helpotti asiaa, sillä kehässä olevat ihmiset tuntuivat osaavan asiansa. Jos olis ollut pokkaa, niin olisin varmasti juossut karkuun... ja lujaa!
Odottelua, odottelua...
Viimein oli Glennien vuoro.Terrieriryhmän tuomarina toimi Karin Bergbom. Hommahan toimii niin, että ensin kehään menevät urokset, jotka tuomari laittaa paremmuusjärjestykseen. Urosten jälkeen estraadille saapuvat nartut. Urosten ja narttujen ykköset, jotka ovat saaneet KP:n (kunniapalkinnon), kisaavat vielä toisiaan vastaan. Näistä kahdesta sitten valitaan rotunsa paras, eli ROP. Kuulemma rotunsa paras on useasti uros, mutta poikkeuksiakin on. Näissä näyttelyssä oli meidän lisäksi vain yksi glenni, Marfidal Suzan L'Amour. Ikäeroa Olgalla ja uroksella oli vain kolme päivää.
Kun meidän vuoromme läheni, olin kuolla jännitykseen. Kädet hikosivat ja alkoivat täristä. Olin aivan varma että mokaan koko homman totaalisesti! Kehän tapahtumista en oikeasti muista mitään!
Olgahan sai sitten KP:n, jonka jälkeen menimme vielä uroksen kanssa kisaamaan paremmuudesta.
Olgasta tuli tässä näyttelyssä ROP!!!
Kun homma oli ohi, jännitys laukesi. Kädet hikosivat entisestään, tuli kuuma ja oli muutenkin "outo" olo. Mutta se oli oikein mahtavaa!
Ja tässä Olgan ensimmäinen arvostelu:
"Erittäin kaunis nuori neiti. Erinomaiset ääriviivat ja mittasuhteet. Pitkä pää. Toivoisin tummemmat silmät ja enemmän silmänympäryspigmenttiä. Hyvät korvat, purenta OK. Hyvä kaula ja ylälinja, luusto ja käpälät. Hyvä runko, lyhyt lanne. Hyvä takaosa, erinomainen häntä. Karva ikäisekseen OK. Hieman ahtaat takaliikkeet, joustavat sivusta."
Ensimmäisistä näyttelyistä jäi oikein kiva muisto. Olga ja minä olimme aivan puhkipoikki kotiin päästyämme. Päivä oli kuitenkin todella pitkä, koska jouduimme jäämään vielä ryhmäkisaan, joka oli vasta klo 16. No en minä silti valita, sehän on ROPin velvollisuus ;) Kahden viikon päästä mukana on enemmän glennejä, joka on oikein mukavaa. Paineet vaan kasvaa! ... ja kuka sanoi ettei tätä pidä ottaa vakavasti.... :)
Kommentit