Olgan ensimmäinen näyttely on nyt takanapäin! Kaikki meni todella hyvin, vaikka päivä olikin hirmuisen pitkä!

Sunnuntaiaamuna meidän perhe heräsi jännittäviin tunnelmiin. Itse olin aivan varma, etten minä moista asiaa jännitä millään tavalla, mutta kyllä sitä vaan vatsan pohjassa nipisteli. Tuntui että aamun minuutit loppuvat kesken, ja minä juoksi ympäri kämppää... Olga puolestaan otti rennosti, ja lysähti olohuoneen matolle pitkälleen!

Hyvissä ajoin paikalla



Olgasta oli mitä ihaninta se, että paikalla oli niin paljon muitakin koiria. Voi että, olisi ollut niin kiva päästä niiden kanssa riehumaan!! Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä miten nätisti neiti kättäytyi.

Kehän lähestyessä jännitys kasvoi entisestään. Muiden koirien suoritusten katsominen tuskin helpotti asiaa, sillä kehässä olevat ihmiset tuntuivat osaavan asiansa. Jos olis ollut pokkaa, niin olisin varmasti juossut karkuun... ja lujaa!

Odottelua, odottelua...



Viimein oli Glennien vuoro.Terrieriryhmän tuomarina toimi Karin Bergbom. Hommahan toimii niin, että ensin kehään menevät urokset, jotka tuomari laittaa paremmuusjärjestykseen. Urosten jälkeen estraadille saapuvat nartut. Urosten ja narttujen ykköset, jotka ovat saaneet KP:n (kunniapalkinnon), kisaavat vielä toisiaan vastaan. Näistä kahdesta sitten valitaan rotunsa paras, eli ROP. Kuulemma rotunsa paras on useasti uros, mutta poikkeuksiakin on. Näissä näyttelyssä oli meidän lisäksi vain yksi glenni, Marfidal Suzan L'Amour. Ikäeroa Olgalla ja uroksella oli vain kolme päivää.

Kun meidän vuoromme läheni, olin kuolla jännitykseen. Kädet hikosivat ja alkoivat täristä. Olin aivan varma että mokaan koko homman totaalisesti! Kehän tapahtumista en oikeasti muista mitään!



Olgahan sai sitten KP:n, jonka jälkeen menimme vielä uroksen kanssa kisaamaan paremmuudesta.


Olgasta tuli tässä näyttelyssä ROP!!!


Kun homma oli ohi, jännitys laukesi. Kädet hikosivat entisestään, tuli kuuma ja oli muutenkin "outo" olo. Mutta se oli oikein mahtavaa!

Ja tässä Olgan ensimmäinen arvostelu:
"Erittäin kaunis nuori neiti. Erinomaiset ääriviivat ja mittasuhteet. Pitkä pää. Toivoisin tummemmat silmät ja enemmän silmänympäryspigmenttiä. Hyvät korvat, purenta OK. Hyvä kaula ja ylälinja, luusto ja käpälät. Hyvä runko, lyhyt lanne. Hyvä takaosa, erinomainen häntä. Karva ikäisekseen OK. Hieman ahtaat takaliikkeet, joustavat sivusta."



Ensimmäisistä näyttelyistä jäi oikein kiva muisto. Olga ja minä olimme aivan puhkipoikki kotiin päästyämme. Päivä oli kuitenkin todella pitkä, koska jouduimme jäämään vielä ryhmäkisaan, joka oli vasta klo 16. No en minä silti valita, sehän on ROPin velvollisuus ;) Kahden viikon päästä mukana on enemmän glennejä, joka on oikein mukavaa. Paineet vaan kasvaa! ... ja kuka sanoi ettei tätä pidä ottaa vakavasti.... :)

Niinhän se on, että lomat loppuu aikanaan, ja arki alkaa. Tästä syystä blogin päivitys on hieman jäänyt. Olen joutunut siis töitäkin tekemään välillä :) Olga on sopeutunut hirmuisen hyvin yksin olemiseen. Oikeastaan siinä ei ole koskaan ollut ongelmia. Nyt kun työt alkoi, siirryimme Olgan kanssa Helsingin asuntoon. Ja hyvinhän täälläkin on mennyt. Vaikka neiti onkin ovella vastassa heti kun tulee sisälle (liekö istunut oven edessä),ei huoneistosta ainakaan kuulu kiukuttelua. Yleensä neitille jätetään riittävästi puuhasteltavaa päiväksi. Onneksi vielä ei ole eteisestä kengät lähteneet parempiin suihin, mutta sekin aika voi vielä koittaa.

Hihnassa kulkeminen menee oikein mallikkaasti. Olga osaa jo tulla luokse, mikäli hihna kiristyy liikaa. Siis näin toimitaan ainoastaa silloin kun kiinnostuksen kohde edessä ei ole liian vastustamaton. Olemme siis alkaneeet harjoittelemaan kyseistä hommaa J:n kanssa kahden. Toinen tulee Olgan kanssa perässä, toinen menee hyvän matkaa edellä. Tässä tilanteessa hienosta hihnakäyttäytymisestä ei ole tietoakaan =/ No siinä ei auta muu kuin pysähtyä, ja odottaa että Olga tulee vierelle. Ja kyllähän se tulee... vain jatkaakseen taas kiskomista eteen päin. Huoh... no mutta hiljaa hyvä tulee :)

Lenkillä muiden koirien ohittaminen menee ihan mukavasti. Ihanne olisi, ettei vastaantulijat kiinnostaisi alkuunkaan. Nyt koiria mielenkiintoisemmat asiat ovat ihmiset, autot ja pyörät. Ihan kiva ettei niitä pelätä, mutta ei auton eteenkään voi suin päin juosta! Ohittamista harjoitellaan ahkerasti. Yksi hidastava tekijä tuossa oppimisessa kyllä on... Nimittäin ihmiset ovat kovinkin hanakasti tunkemassa omaa murreaan tai mustiaan toisen tielle. En tiedä muista, mutta itse ainakin haluaisin lenkillä viettää aikaa yhdessä ihan vaan sen oman koiran kanssa. Jokaiseen vastaantulijaan tutustuminen on raivostuttavaa. Varsinkin kun koskaan ei voi tietää toisen koiran kiltteydestä tai käytöksestä ylipäätään. Ei siinä sitten auta muu kuin sanoa kohteliaasti ettei me lenkillä tervehditä muita koiria, mutta kun tuntuu että silloin on muiden mielestä vähintäänkin paholainen!

Ilmoitin Olgan junnutokoon, joka alkaa syyskuun lopussa. Siitä tulee varmasti huisia!

Eilen kävimme kasvattajan luona. Kennelliitosta oli viimeinkin tullut rekisteripaperit, joiden saapuminen oli hieman viivästynyt. Samalla haimme Olgalle uuden kuljetushäkin, sillä meillä oleva tulee jäämään pieneksi todella nopeasti.

Olga villiintyi totaalisesti. Missä ihmeessä se rauhallinen neiti oli? Hihnasta huolimatta Olga halusi juoksemaan, ja pyynnöt rauhoittumisesta kaikuivat kuuroille glennikorville. Onneksi Olga pääsi takapihalle juoksemaan vapaana.

Samalla reissulla tuli kuultua kokeneemman konkarin mieleipide neitin ulkonäöstä. On kuulemma nätti tyttö ( ja minähän olen sitä aina sanonut :) ! ). Toista korvaa pitäisi hieman asetella, jotta sen saisi oikeaan muotoon. Karvan nyppimiseen saimme myös hieman lisäohjeita.

Toissapäivänä saatiin kylään kaveri ja koirakaveri. Olga ei ole muiden koirien kanssa ollutkaan vielä tekemisissä, sillä olemme halunneet varmistaa että ensimmäinen kokemus on kiva. Onneksi meidän takapihalla on tilaa temmeltää, joten kutsuimme Athoksen kyläilemään. Athos (Aatos) on 1½ vuotias uroskoira, jolla kokoa huomattavasti enemmän kuin meidän neitillä.

Olga oli aivan intona uudesta kaverista. Aatos onneksi osaa hyvin "koiraa", ja liikkeet on hyvin selkeät. Oli hauska katsella leikkiin kutsumista ja temmellystä. Olga ei arastellut yhtään, vaan lähti intona mukaan meininkiin. 1½ tuntia armotonta riehumista ja painia... Olga yritti kovasti selättää häntä huomattavasti isomman uroksen hyppimällä selän päälle samalla kun hamuili naskalihampailla Aatoksen korvaa. Myös toisen koiran häntä oli oikein mainio roikkumiseen, varsinkin jos Aatos yritti tehdä jotakin muuta. Neitin korvat tuli pestyä ja suupielet nuoltua. Aatoksen mielestä kun kaikki korvat pitää hänen toimestaan nuolla putipuhtaaksi :)

pihaa tutkitaan sulassa sovussa

Aatos ja Olga

Illalla oltiinkin hyvin rauhallisia. Olga uuvahti leikistä totaalisesti, ja nukkui käytännössä koko illan. J tuli töistä kotiin, ja ihmetteli missä "glennivispilä" oikein on. No juu, Olga oli omassa petissä ja vispasi hännällään, mutta ylös ei jaksanut nousta.

Kokemus oli oikein kiva, ja molemmilla näytti olevan oikein kivaa. Olihan tuota riekkumista myös mukava katsella! Mitenköhän tästä eteen päin käy lenkillä? Aiemmin vieraita koiria on katseltu istuvilteen hännän heiluessa hurjasti. Nyt luulen että kovasti haluttaisiin mennä tutustumaan. Hmmm, se on sitten ohitusharjoitusten alottamisen aika ihan tosissaan. Saas nähdä miten käy.

Tänään oli ensimmäinen eläinlääkärireissu. Minua jännitti ehkä enemmän kuin Olgaa, mutta kaikki meni oikein hienosti! Pöydällä olemistä oltiin harjoiteltu jo kotona, mutta vieras pöytä laittoi neitin tärisemään hetkeksi aikaa. Pian kuitenkin sitä yritettiin päästä pussailemaan eläinlääkärin kasvot läpi märiksi. Rokotus ei meidän neitiä hetkauttanut yhtään. Minä pitelin päätä paikalla ja lääkäri pisti rokotuksen. Olga oli hiljaa ja nätisti koko toimituksen ajan. Ja tästä tietenkin kiitosnami heti suuhun!

Samalla käynnillä tehtiin myös pennun terveystarkastus, jotta saan tarvittavan dokumentin vakuutusyhtiötä varten. Kaikki oli kunnossa. Olin kyllä varautunut mahdolliseen korvatulehdukseen, sillä eilen Olgan vasemman korvan korvanlehti oli punainen. Sitä on selkeästi raavittu, mutta ei Olga sitä yhtään aristanut. Lääkäri kuitenkin totesi, ettei kyseessä ole minkään sortin tulehdus. Mikäli kutiaminen ei helpota, voi punoittaviin kohtiin laittaa haavarasvaa ohuen kerroksen. Hyvä näin, sillä ehdin jo huolestumaan mahdollisesta korvatulehduksesta! Lääkärireissun jälkeen neitiä väsytti hurjasti, ja päiväunia posotettiinkin melkein kolme tuntia. Ruoka maittoi unien jälkeen, samoin leikki.

Eilen olimme aloittaneet uuden leikin harjoittelun, ja tänään taas jatkettiin. Leikin nimi on "Etsi". Olga oppi juonen todella nopeasti, joten varoen hieman vaikeutin tehtävää. Olga on odottamassa makuuhuoneessa sillä välin, kun piilotan muutaman namipalan olohuoneeseen. Eilen kaikki namit löytyivät ison viltin päältä, joka oli kuin matto lattialla. Tänään namit olivat pöydän jalan takana, sohvan jalan takana sekä olohuoneen nurkassa. Kerralla etsittiin vain yhtä namia. Kun namit oli saatu paikoilleen, hain Olgan olohuoneen ovelle. Olga istuu pyydettäessä (no joskus ei oikein ymmärrä missä mennään, mutta pääasiassa), jonka jälkeen peitän hetkeksi silmät kädelläni. Tämän jälkeen osoitan olohuoneen suuntaan ja sanon sanan "etsi". Eilinen harjoitus oli mennyt todella hyvin perille, sillä Olga työnsi välittömästi kuononsa lattiaan ja aloitti nuuskuttelun. Yllättävän nopeasti kaikki namit löytyivät. Olga jopa kurkkasi sohvapöydän PÄÄLLE, josko olisin sinne laittanut palkinnon.

Tämän jälkeen pidettiin hieman taukoa, ja mentiin ulos leikkimään. Olga puuhaili kukkapuskissa kaivaen tietään Kiinaan. Minä kävin vielä piilottamassa olohuoneeseen yhden herkun. Kun tulimme sisälle, pyysin Olgaa taas istumaan, peitin silmät ja kehoitin etsimään. Aivan käsittämätöntä! Neiti ymmärsi heti mistä oli kysymys! Minä olen niin ylpeä tuosta vaavista!!!